Meillä jokaisella on käytössämme upea instrumentti. Kun pääsemme käsiksi sen lukemattomiin mahdollisuuksiin, saamme valjastettua äänemme koko potentiaalin käyttöömme!
Laulutekniikan tarkoitusta voidaan katsoa useasta näkökulmasta. Tärkeä osa sitä on ilman muuta terve äänenkäyttö: miten laulan haluamiani laulutyylejä sekä kappaleita niin, ettei ääneni väsy, tai ettei kurkkuuni satu? Laulamisen pitäisi aina tuntua mukavalta kurkussa; äänihuulissa ei saisi tuntua kuristavaa tai kutittavaa tunnetta. Kun tekniikka on kunnossa, laulaminen ei väsytä ääntä, vaan se vain ikään kuin lämpiää käytössä.
Kun instrumentinhallinta kehittyy, on laulajalla useampia keinoja ilmaista itseään. Mitä enemmän saundeja ja äänialaa laulajalla on hallinnassaan, sitä enemmän vaihtoehtoja hänellä on. Asiaa voisi verrata taidemaalarin väripalettiin: jos maalarilla on käytössään 30 väriä ja useita erilaisia pensseleitä kahden värin ja yhden pensselin sijaan, on ilmaisuksellisia vaihtoehtoja luonnollisesti huimasti enemmän. Toisaalta maalari voi kuitenkin päättää käyttää vain yhtä väriä, jos haluaa, vaikka käytössä olisi kaikki maailman värit. Valinta on taiteellinen, ja se on yksinomaan sinun!
Jos haluat ilmaista äänelläsi voimakasta innostusta, esimerkiksi powerballadin huippukohdassa, haluat ehkä hallita tunnetta vastaavan voimakkaan äänen. Toisaalta surullista ja pehmeää tunnetta ilmaistaessa lienee tarpeen hallita pehmeä ja hiljainen äänenkäyttötapa.
Laulutekniikan harjoittelu saa aikaan monenlaisia upeita asioita, kuten äänialan laajenemisen ja erilaisten saundien hallitsemisen. Voimme halutessamme harjoitella esimerkiksi sitä, miten lauletaan tasalaatuisen voimakkaasti koko äänen alueella, tai vaikkapa hiljempaa jossakin tietyssä kohdassa. Miten saamme terävyyttä tai kirkkautta ääneen? Tai miten onnistuisimme luomaan tummemman, syvemmän äänen? Entäpä kirkkaus ja tummuus yhtä aikaa?