Oletko huomannut, että tietyillä laulukorkeuksilla on hankalampaa laulaa haluamallasi tavalla kuin toisilla? Näillä alueilla ääni saattaa muuttua toisenlaiseksi hallitsemattomasti, mitä jotkut kuvaavat muun muassa äänen särkymisenä, “kukkona” tai äänen “kiksaamisena”.
Näin ei ole kuitenkaan pakko tapahtua. Taito pystyä laulamaan halutulla tavalla koko äänialueella hallitusti ei ole vain harvojen ja valittujen oikeus, vaan jokainen voi halutessaan treenata äänensä toimimaan niin.
Hankalat rekisterinvaihdokset
Yksi tapa selittää äänen toimintaa on rekisterimalli, jossa ääniala jaetaan eri osiin. Matalaa osaa kutsutaan rintaääneksi, korkeaa pää-ääneksi, ja niiden väliin jäävää keskialuetta keskirekisteriksi. Ilman koulutusta laulaja kokee usein liikkumisen rekisteristä toiseen hankalana.
Tyypillisesti vaihto rekisteristä toiseen voi olla vaikea, jopa mahdoton tehdä, ääni saattaa muuttua esimerkiksi selkeästi heikommaksi, laulaminen voi tuntua epämiellyttävältä tai ääni toimia täysin holtittomasti.
Passaggio, ylimenoalue, breikkipaikka
Rekisterinvaihdoskohtia kutsutaan monilla eri nimillä musiikkityylistä riippuen.
Klassisessa laulussa siirtymää yhdestä rekisteristä toiseen kutsutaan passaggioksi. Suomeksi puhutaan myös ylimenoalueesta. Rytmimusiikin laulajien keskuudessa käytetään termiä “breikki”, jolla kuvataan rekisterinmuutosta, jonka kuulija kuulee äkillisenä rekisterin tai äänen laadun muutoksena.
Jokaisen laulajan äänestä löytyy breikkipaikkoja, vaikka laulaja ei sitä itse tunnistaisi. Kun laulaja on harjoitellut käyttämään instrumenttiaan siten, että ääni kuulostaa yhtenäiseltä kautta linjan, hän on oppinut liikkumaan näiden ongelmakohtien yli saumattomasti. Kyseessä on hienovarainen toimintabalanssi äänihuulivärähtelyn, ilmavirran ja kehon aktiivisuuden välillä, joka onnistuu tarvittavia toimintoja aktivoimalla.
Saumatonta liikkumista monella tapaa
Tavoitteista riippuen rekisterinvaihdoksia voidaan harjoitella eri tavoin. Yksi haluaa laulaa puhemaisella äänellä alhaalta ylös vaihdoksista riippumatta, toinen oopperaäänellä, kolmas pehmeällä soundilla. Jokainen näistä tarvitsee erilaisen lähestymistavan. Yhteistä niille kaikille on sopivan ääntöbalanssin löytäminen. Siihen tarvitaan usein koko kehoa avuksi.
Kyky liikkua joustavasti rekisteristä toiseen avaa uusia ulottuvuuksia lauluäänen käyttöön, eikä sen jälkeen tarvitse enää puhua ongelma-alueista.