Monella aloittelevalla laulunopiskelijalla on usein ajatus: en osaa oikeaa lauluhengitystä, tai en osaa laulaa pallealla. Siitä seuraava ajatus kuuluu usein näin: “sen täytyy olla jotakin, mikä vaatii kovaa ponnistelua, varsinkin silloin kun lauletaan voimakkaasti tai korkealta, tai sekä että.”
Kun työtä tehdään väärissä paikoissa, on lopputulemana valitettavan usein liiallinen ilmanpaineen käyttö, jota myös puskemiseksi kutsutaan.
Puskemisen epäedullisia seurauksia
Puskeminen vaikuttaa ääneen muun muassa seuraavilla tavoilla:
- dynaamisuus häviää, eli esimerkiksi saumaton siirtyminen voimakkaasta pehmeään ääneen (tai toisinpäin) vaikeutuu
- ääni on kireä, kurkkua kuristaa
- ääni käheytyy laulamisen jälkeen
- äänihuulten toiminta hankaloituu
- intensiiviset ja pehmeämmät saundit ovat usein hyvin vaikeita tai jopa mahdottomia tuottaa liiallisen ilmanpaineen kanssa
- ylä-äänet hankaloituvat
Eli sama lyhyesti sanottuna: todennäköisesti et pysty laulamaan sillä tavalla, kuin haluaisit.
Voimakkaasti laulaminen ei tarkoita automaattisesti sitä, että ilmaa käytetään enemmän. Pyrkimyksenä on enemmänkin vapaa ja dynaaminen instrumentti, jossa ilmavirran (hengitys) ja värähtelevien äänihuulten välinen suhde on tasapainossa ja koko ajan vapaa muuttumaan laulutavan ja sävelkorkeuden mukaan. Tämä onnistuu oikeisiin asioihin keskittymällä.
Niinpä kun harjoittelet laulamista, tarkkaile itseäsi: miltä laulaminen tuntuu kurkussa? Riittääkö ilma fraasien loppuun? Liikutko helposti eri sävelkorkeuksilta toisille? Jos et ole varma, onko ilmanpaine sopiva suhteessa laulamiseen, kokeile sen vähentämistä tai lisäämistä, ja vertaa aiempaan. Kumpi tuntui helpommalta? Näin opit löytämään sopivan balanssin. Lue myös artikkelimme laulamisen hengitystuesta.
One thought on “Älä opeta itseäsi puskemaan”