Improvisointi tarkoittaa laulajan esityshetkessä vapaasti luomaa lauluosuutta. Parhaiten tuo vapaus pääsee esiin, kun improvisaatio ankkuroituu viiteen eri osa-alueeseen laulaessa. Lainaamme tässä yhteydessä NLP:ssä eli neurolingvistisessä ohjelmoinnissa (Neuro-Linguistis Programming) käytössä olevaa termiä ankkurointi. Flow mentaalivalmennus -sivuston mukaan ankkurointi-termiä käytetään silloin, kun tietty tunnetila tai vaste halutaan kiinnittää johonkin ulkoiseen tai sisäiseen laukaisijaan.
Termi kuvastaa hyvin myös sitä, miten voimme improvisoidessa ankkuroitua erilaisiin musiikillisiin osa-alueisiin. Kun kussakin osa-alueessa ollaan vahvasti kiinni, voi tällöin liikkua vapaasti improvisoinnin asettamien tarpeiden mukaan ilman, että scat-kerronnasta tulee päämäärätöntä arpapeliä. Kullakin osa-alueella on oma ankkurinsa, joista jokaisen perustaminen vaatii ahkeraa harjoittelua.
1. Rytmiikka-ankkuri
Rytmiikkaan ankkuroiminen alkaa pulssin ja svengin tuntemisesta. Esimerkiksi swing-kappaleessa kolmimuunteiseen fraseeraukseen ankkuroituminen on kerronnalle olennaista. Kun tässä ollaan vahvasti kiinni, on yhtä olennaista pystyä liikkumaan svengin sisällä vaikkapa jännitteen luomisen ajaksi esimerkiksi laidback-efektillä. Tällöin kolmimuunteinen 1/8-linja muuttuu hetkeksi suoremmaksi, ja palaa sen jälkeen takaisin kolmimuunteiseksi. Myös aksentointi on olennainen jazz-ilmaisun keino.
Rytmiikan hallitseminen pitää sisällään laidbackin lisäksi luonnollisesti myös esimerkiksi erilaiset triolit, erilaisten tahtilajien vaihtelut sekä synkopoinnin.
2. Melodia-ankkuri
Melodia-ankkuri kiinnittyy, kun laulaja tuntee kappaleen melodian läpikotaisin. Silloin melodinen ja rytminen muuntelu pääsee kiinnittymään melodialinjaan silloinkin, kun kuulija ei sitä huomaa. Opi myös ymmärtämään kunkin melodiasävelen suhde vallalla olevaan harmoniaan eli sointuun (tästä lisää seuraavassa kohdassa).
3. Harmonia-ankkuri
Harmonia-ankkurin käyttö edellyttää sointupohjan vahvaa tuntemista siten, että laulajalla säilyy mielessä jokaisen lauletun sävelen suhde vallitsevaan harmoniaan eli sointuun. Opi liikkumaan kullakin sointuasteella niin, että voit improvisoida pitkiäkin pätkiä yhden soinnun päällä. On tärkeää tunnistaa, mitkä soinnut luovat jännitteitä ja mitkä purkavat niitä.
4. Äänenkäyttö – ankkuroi notkeaan liikkumiseen
Voidakseen liikkua improvisoinnin asettamien tarpeiden mukaan vapaasti koko äänensä alueella, jazzlaulaja hyötyy mahdollisimman monipuolisesta ja notkeasta äänenkäytöstä. Notkealla äänenkäytöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että liikkuminen sävelkorkeuksilta toisille on nopeaa ja tarkkaa. Scat-laulussa kuullaankin mitä erilaisimpia äänenkäyttötapoja.
5. Intuitio – ankkuroi alitajuntaasi
Neljän ylläolevan osa-alueen saumattoman yhteistyön kruunaa intuitio, jos scat-taiteilija uskaltaa antaa osaamisensa sen valtaan. Ahkera harjoittelu on välttämätöntä, jotta erilaiset musiikillis-mentaaliset ankkurit voidaan valjastaa käyttöön, mutta niillä ei ole arvoa, jos niiden keskinäinen yhteistyö ei pääse valloilleen.
Intuitio pitää sisällään myös rohkeuden antaa ilmaisun viedä mukanaan sen tarvitsemalla tavalla ilman, että taiteilijan oma itse nolostuu tai pelkää. Muusikon tehtävä onkin harjoitella osa-alueet vahvoiksi ankkureiksi, jonka jälkeen harjoiteltu osaaminen annetaan improvisoinnin rakennuspalikoiksi.
Näitä mainittuja ankkureita voi käyttää jazzimprovisoinnin harjoittelun tukena. Suosittelemmekin hakeutumaan osaavan jazzmuusikon oppiin. Kokenut improvisoija ei enää huomaa eri osa-alueiden vaikutuksia, vaan niiden saumattomasta yhteistyöstä on tullut automaattista.