Klassisessa laulussa ja kuorolaulussa on tapana määritellä, mikä oma äänityyppi on. Sen avulla löytyy äänelle sopivin rooli. Roolilla tarkoitamme tässä äänityyppiroolia tummuus – kirkkaus -asteikolla sekä soveltuvinta äänialaa. Karkea jako menee siten, että kirkkaimmat äänet laulavat korkeimmalta äänialalta ja tummemmat matalalta.
Äänityyppien luokittelu
Äänityypit luokitellaan pääasiassa seuraavalla tavalla:
Naisten äänityypit korkeimmasta matalimpaan
Miesten äänityypit korkeimmasta matalimpaan
Artikkelin lopusta löydät esimerkkejä näistä äänityypeistä.
Äänityyppi sointivärin perusteella
Yksi äänityyppiä luokitteleva tekijä on äänen sointiväri; se kuinka kirkas tai tumma ääni on. Kirkkaampien äänityyppien mukavin ja vahvin laulualue on yleensä korkeammalla kuin matalien äänityyppien.
Äänityyppi äänialan perusteella
Äänityyppi määräytyy myös äänen vahvuusalueen kautta eli se, millä äänialueella ääni soi ja toimii parhaalla mahdollisella tavalla.
Varsinkin kuoroissa laulajan ääniala määrittelee pitkälti sitä, mitä ääntä eli stemmaa hän laulaa. Äärialueiden eli matalampien bassojen ja alttojen sekä korkeimpien sopraanojen ja tenorien laulajia on usein hankalinta löytää. Niinpä sointivärin perusteella eri äänityypin laulaja voi laulaa jonkun muun äänityypin osia siksi, että hän kykenee tuottamaan hyvin matalia tai korkeita ääniä. Tai vastaavasti he laulavat toisen äänityypin osia, koska kykenevät tuottamaan toisen äänityypin ääniä.
Äänityyppi voi muuttua
Äänityyppi voi myös muuttua iän, kokemuksen, koulutuksen ja taitojen kehittymisen myötä. Sen vuoksi ei ole lainkaan kummallista, ettei oma äänityyppi selviä heti lauluopintojen tai kuorouran alkuvaiheissa.