Epävireessä tai nuotin vierestä laulaminen nolostuttaa aina. Moni jättää mieluummin laulamatta kuin ottaa riskin. Tarkka vire on tärkeä paitsi ammattilaulajalle myös monelle harrastajalle kuorossa. Moniääninen laulu muuttuu turhan jännittävän kuuloiseksi, jos vireet eivät ole kunnossa. Onko puhtaasti laulaminen lahjakkuutta vai opittu taito?
Sävelkorkeuksien tuottaminen
Sävelkorkeuksien tuottaminen ja vireessä laulaminen ovat taitoja, joissa voi kehittyä. Parhaimmillakin laulajilla voi olla satunnaisia vireongelmia. Opimme käyttämään ääntämme puheessa ja laulussa varhaislapsuudessa. Sanojen selkeä lausumaan oppiminen vie aikaa ja samoin on sävelkorkeuksien tuottamisen kanssa.
Sävelkorkeuksien tuottaminen on monen toiminnon yhteistulos. Korvamme reagoi kuultuun ääneen ja sen korkeuteen. Kyseessä voi olla esimerkiksi melodia, sointu tai yksittäinen sävel. Aivot käsittelevät korvan kautta saadun informaation lähettäen kurkunpään lihaksille ohjeita halutun sävelkorkeuden tuottamiseksi. Käytännössä se tarkoittaa kurkunpään lisäksi koko äänentuottosysteemin asettamista siten, että äänihuulet pääsevät värähtelemään tavalla, joka on äänenkorkeuden kannalta tarpeellista. Mitä korkeampi ääni, sitä nopeammin äänihuulet värähtelevät. Tämä on opittu prosessi, joka ”automatisoituu” toiston ja harjoittelun seurauksena.
Äänihuulet venyvät ja supistuvat pystyäkseen värähtelemään nopeammin ja hitaammin eri sävelkorkeuksien mukaan. Kurkunpää liikkuu sävelkorkeuksien mukaan ylös ja alas, mutta sitä voidaan myös hieman nostaa tai laskea äänen kirkkauden tai tummuuden muokkaamiseksi. Tätä kurkunpään liikettä voit kokeilla liukumalla ng:llä ylös ja alas.
Kolmenlaisia vireongelmia
Kuten aiemmin mainittiin, sävelkorkeuksien tuottaminen vaatii korvan, aivojen ja lihasten monenlaista yhteistoimintaa. Vireongelmat liittyvät kuitenkin useimmiten lihastyöhön tai sen puutteeseen. Olemme jakaneet vireongelmat kolmeen ryhmään:
- Ongelmia kuulla ja/tai tuottaa oikea sävelkorkeus
- Ongelma tuottaa oikea sävelkorkeus
- Ongelma tuottaa tarkka sävelkorkeus (alavireinen tai ylävireinen laulu)
Näistä ensimmäinen tarvitsee niin korvien ja aivojen kuin lihasten harjoittamista. Kahden viimeisen korjaaminen on pääasiassa lihasten harjoittamista.
Jotkut laulajat eivät huomaa itse laulavansa nuotin vierestä tai hieman epävireisesti. On myös laulajia, jotka huomaavat olevansa eri vireessä tai sävelessä, mutta eivät kykene korjaamaan lauluaan ilman ulkopuolista apua. Sitä tapahtuu myös silloin, kun opetellaan laulamaan uudella tyylillä äänialueen ääripäissä (esimerkiksi belttaaminen korkealta tai oopperalaulu matalalta). Tyypillisin ongelma kaikista on kuitenkin alavireinen laulu. Se tarkoittaa sitä, että tuotettu ääni on melko oikea, mutta muutaman Herzin matalampi. Alavireisyys on tuttu aihe monessa kuorossa, sillä tarkka vire on moniäänisen laulun peruspilareita.
Sävelkorkeuksien tuottaminen ja vireessä laulaminen ovat taitoja, joissa voi kehittyä.
Lue postauksemme aiheesta Miten vireongelmista voi päästä eroon.
Huom! Joillakin laulajilla on ns. absoluuttinen sävelkorva ja he pystyvät tuottamaan eri sävelkorkeudet ilman ulkopuolisia impulsseja.
One thought on “Tarkan vireen metsästäjät: onko puhtaasti laulaminen lahjakkuutta vai opittu taito?”