Kuorojen unelma: puhtaasti ja kirkkaasti soivat harmoniat

Kuoroja on erilaisia ja samoin kuorojen soundeja. Yhteistä niille kaikille on jatkuva puhtaiden ja kirkkaitten harmonioiden tavoittelu tyylistä riippumatta. Tässä on muutama vinkki, joiden avulla kuorosoundia voi kehittää entistä paremmaksi.

Yhtenevä äänenkäyttö

Laulajien äänet ”sulautuvat” toisiinsa helpommin, jos he laulavat jotakuinkin samanlaisella äänenkäyttötavalla. Jos hentoääninen laulaja ja terävä-ääninen laulaja laitetaan laulamaan yhdessä, on selvää, että jälkimmäisen ääni peittää ensimmäisen helposti eikä yhteistä sointia juurikaan kuulla.

Eri tavoin laulavien on kuitenkin mahdollista saada äänensä soimaan yhteen, kun äänikvaliteeteissa on tarpeeksi samankaltaisia elementtejä.

Äänen vapaa sointi kaiken perustana

Hyvin soivien harmonioiden rakentuminen lähtee äänen vapaasta soinnista, mikä tarkoittaa sitä, että äänihuulet pääsevät värähtelemään vapaasti ilman kiristymistä kurkunpäässä.

Kiristymisen riskipaikkoja ovat mm. korkeat äänet, fraasien loput, epävarmuus omassa stemmassa, liian kova ilmanpaine keuhkoista äänihuuliin ja kovaa laulaminen. Itkun ja naurun tunne nielussa ovat keinoja kiristymisen estämiseksi. Myös hengitystuen aktivointi voi estää kuroutumista kurkunpäässä.

Äänen pyöreys edistää yhteissointia

Äänen pyöreydellä tarkoitetaan sitä, että kuultava ääni on pehmeä voimakkaanankin. Tämä pyöreys tavoitetaan, kun äänihuulet venyvät ja ohenevat hieman.

Tarkka vire

On selvääkin selvempää, että tarkat vireet ovat hyvin soivien harmonioiden edellytys. Korvien harjoittamisen lisäksi kuorot hyötyvät, kun ne harjoittelevat tuottamaan sävelkorkeuksia – hankaliakin – mahdollisimman taloudellisesti ilmanpaineella puskematta, mikä myös estää äänen kiristymistä.

Yhdenmukaiset vokaalit

Vireeseen vaikuttavat myös laulettavat sanat. Vokaalien vireet saattavat vaihdella kielen liikkeiden mukana ja varsinkin takavokaalit (esim. o, u) jäävät helposti alavireisiksi. Kielen harjoittaminen on siksi yksi tärkeä tekijä yhteissoinnin kehittämisessä.

Suomenkielessä vokaaleista ei ole käytössä erilaisia versioita, kuten monessa muussa kielessä. Nämä pienet vivahde-erot vokaaleissa voivat kuitenkin vaikuttaa paitsi vireen kautta myös hieman erilaisina yläsävelsarjoina, jotka eivät soi yhdessä aivan yhtä hienosti kuin yhtenevät yläsävelsarjat.

Kun siis hienosäädetään yhteissointia ja harmonioiden kirkkautta, myös yläsävelsarjojen yhteneväisyyttä haetaan kuorossa samanlaisten vokaalivärien kautta. Tässäkin kielen asento on avainasemassa, mutta myös pehmeä kitalaki ja huulet vaikuttavat mm. äänen kirkkauden tai tummuuden kautta.

Äänihuulten värähtelytapa soinnin perustana

On makuasia, millaisesta kuorosoundista tykkää. Kuulaamman soinnin ystävät pitävät huokoisemmasta soundista kuin rehevämmän soinnin ystävät. Myös musiikkityylit ja niihin liittyvät esityskäytännöt vaikuttavat siihen, millaista sointia kuoro tavoittelee. Äänihuulten värähtelytavat luovat pohjan yhteissoinnille. Samanlaiset värähtelytavat soivat yleensä selkeämmin yhdessä kuin erilaiset ja tuottavat kirkkaammin soivat harmoniat. Silti kuoron ainutlaatuinen soundi saattaa olla hyvinkin erilaisten äänien ja äänenkäyttötapojen yhdistelmä.