Kysyttäessä omia tavoitteita uusi lauluoppilas sanoo usein haluavansa oppia laulamaan oikein. Jatkokysymykseen, mitä hän tällä tarkoittaa, tulee kuitenkin hyvin epämääräisiä vastauksia hengityksestä tai hyvältä kuulostamisesta tai joskus myös hyvinkin tarkka määritelmä siitä, miten laulaja haluaisi osata laulaa. Joskus oikein laulamisella tarkoitetaan oikeiden nuottien ja vireiden laulamista.
Oikein tai väärin laulamisen sijaan olisi parempi puhua erilaisista tavoista käyttää ääntä ja tulkita musiikkia. Taiteellisesta näkökulmasta juuri mikään ei ole väärin. Eri musiikkityyleihin sen sijaan kuuluu tietynlaisia esteettisiä ihanteita, joita täytyy noudattaa, mikäli haluaa alalla menestyä. Äänen terveyden näkökulmasta kaikki, mikä ei vahingoita ääntä, on oikein.
Oikeat sävelet ja vireet
Tämä on se osa laulamisesta, jota voidaan mitata hyvinkin tarkasti, jotta voidaan määritellä laulaako laulaja oikein. Eri sävelkorkeuksia (taajuuksia) mitataan värähtelyjaksojen määrällä sekuntia kohden (hertz). Tavallisimmin “mittaaminen” tehdään korvien ja aivojen yhetistyössä eli kuuntelemalla ja analysoimalla.
Oikeiden sävelkorkeuksien ja vireiden laulaminen on taito, jota voi kehittää harjoittelemalla. Lue lisää aiheesta postauksessamme Miten sävelkorkeudet tuotetaan.
Äänen terveys
Äänen terveyden kannalta oikein laulaminen tarkoittaa mitä vaan äänen käyttöä, joka ei vahingoita äänihuulia. Äänihuulten kaltoin kohtelu voi pahimmillaan johtaa äänen vaurioitumiseen pysyvästi, mikä on traagista niin harrastajalle kuin ammattilaisellekin.
Nyrkkisääntönä oikein laulamisesta äänen terveyden näkökulmasta voidaan pitää seuraavia asioita:
- Ääni toimii halutusti
- Laulaminen tuntuu hyvältä, nielussa ei ”kiristä”, laulaminen ei satu tai tunnu epämiellyttävältä
- Ääni ei käheydy laulamisen seurauksena, ei tule rykimisen tai yskimisen tarvetta
- Ääni ei väsy lyhyessä ajassa
Taiteellinen näkemys
Jokaisella laulajalla on oikeus omaan näkemykseensä musiikista. Aina löytyy joku, jonka mielestä se on hyvä ja oikea, sekä joku toinen, jonka mielestä se on väärin tai puutteellinen. Tai jotain siltä väliltä. Oman tulkinnan julkisuuteen tuominen esityksen tai äänityksen muodossa vaatii aina rohkeutta. Oma versio on silti aina oikea riippumatta muiden mielipiteistä.
Musiikkityylit
Ammattilaulajaksi oopperaan ei ole mitään asiaa, jos ei osaa laulaa klassisen laulun ihanteiden mukaan äänellä, joka kantaa ja kuuluu. Lisäksi täytyy olla tiettyihin äänityyppeihin, fakkeihin (fach), soveltuva ääni ja tuntea musiikin esityskäytäntöjä, jos haluaa laulaa oopperalavoilla ”oikein”.
Myös rytmimusiikin puolella on omia äänenkäytöllisiä ihanteita ja -vaatimuksia, musiikkityylistä riippuen. Samalla yleisesti ottaen ollaan vapaamielisempiä äänenkäytön suhteen, tilanteen mukaan; esimerkiksi belttaaja ja enimmäkseen falsetossa laulava laulaja voidaan laittaa molemmat nimikkeen ”pop-laulaja” alle. Lisäksi puutteet rytmiikassa tai harmoniassa vievät esitystä vähemmän ”oikeaan” suuntaan.
Kunnon kapinallinen on sokea genrerajoille.
Norjalainen laulaja-saksofonisti Håkon Kornstad
Sääntöjä kuitenkin rikotaan, usein varsin menestyksekkäästikin. Kuuntele esimerkiksi M. A. Nummisen bluesversio tunnetusta Franz Schubertin liedistä An die Musik tai Nightwishin Sleeping Sun Tarja Turusen laulamana. Tuskin kukaan väittää niiden olevan ”väärin laulettuja”, vaikka molemmat rikkovatkin perinteisiä raja-aitoja.
Onko väärin laulamista olemassakaan?